Urheilu ja koulutus

Mikä on urheilun rooli osana koulujen opintosuunnitelmaa, ja kuinka se toimii koulunkäynnin ja opintojen lomassa?

Peruskoulu

Mitä tulee urheiluun ja liikuntaan, useimmilla on varsin mitäänsanomattomia – ellei sitten jokseenkin traumantäyteisiä – muistoja peruskouluajalta. Liikunnan painotus itse opetussuunnitelmassa on ala-asteella usein vähäinen, minkä vuoksi monen ensikosketus urheilulajeihin tapahtuukin koulun sijasta harrastusten kautta.

Yläasteelle siirryttäessä liikunnan osuus koulunkäynnissä yleensä vähenee entisestään, mutta urheilupainotteiseen kouluun on mahdollista hakea, jolloin siitä innostuneet saavat itselleen mielekkäämmät peruskoulun kolme viimeistä vuotta.

Lukio

Urheilulukioihin hakiessa tulee viimeistään monelle omasta lajistaan tai kenties useammasta innostuneelle selväksi eräs urheilua usein määrittävä tekijä: kilpaileminen. Sen lisäksi, että urheilulukioihin on usein kova tunku suhteessa avoimiin opiskelupaikkoihin, myös opetussuunnitelmassa lähestytään lajeja kunnon kohottamisen sijasta ehdottomasti kilpailuvinkkelistä: monet urheilulukiot karsivat harrastelijat pois heti valintakokeissa, ja sisään otetaan vain kunnianhimoisimmat.

Maineikkaimmissa leivotaan ammattilaisia, kun taas toisissa ei urheilu-ura ole välttämätön tavoite sisäänpääsylle tai koulussa menestymiselle.

Urheilun ja opiskelun yhdistäminen

Moni nuori urheilijan alku löytää itsensä samasta hankalasta tilanteesta, jossa opiskelu ja urheilu on jotenkin onnistuttava sovittamaan yhteen ilman, että kumpikaan menee penkin alle. Vaikka tavoitteellista urheilua pidempään harrastaneet yleensä ovatkin oppineet käsittelemään stressiä, ei tilanne kahden stressaavan lajin – kilpaurheilun ja opiskelun – välillä ole helppo. Perfektionistisuus on urheilijoille tyypillinen piirre, minkä vuoksi opinnoissakin halutaan yleensä menestyä, vaikka todellinen intohimo onkin omassa urheilulajissa.

Aikatauluttaminen

Aikatauluttaminen on elintärkeää, jotta treenien, luentojen ja kokeisiin lukemisen täyttämä arki ei tuntuisi täysin kaoottiselta ja näin ollen paljon raskaammalta kuin sen tarvitsisi tuntua. Fiksulla aikatauluttamisella koulutyöt eivät myöskään jää viimetippaan, jolloin onnistutaan jo välttymään melkoiselta stressiltä.

Oleellista on kalenterin käyttö ja sen päivittäinen seuraaminen sekä seuraavan päivän ohjelman läpikäyminen ja visualisoiminen edellisenä iltana. Aikatauluun on myös saatava mahtumaan lepohetkiä ja mielellään yksi kokonainen päivä ilman treenaamista tai opiskelua.

Moni valitsee opiskella alaa, joka tukee urheilua. Tällainen voisi olla esimerkiksi fysioterapeutin, personal trainerin tai hierojan koulutus. Vaikka suunnitelmissa olisikin elättää itsensä ammattiurheilijana, ei tutkinnosta ole koskaan haittaa – päinvastoin, unelmat huippu-urheilijan menestyksekkäästä urasta eivät aina toteudu niin kuin oli tarkoitus. Moni ammattilainen kehottaakin nuoria urheilijoita suorittamaan opintonsa kunnialla loppuun.

Opintojen ja treenaamisen yhteensovittamisessa ei motivaatio kumpaankin kohtaan ole välttämätön, mutta se tekee tilanteesta huomattavasti helpomman ja tuskattomamman. Jos onnistuu löytämään intohimon sekä urheiluun että opiskelemaansa alaan, ei molempien suorittamisen pitäisi olla ongelma.