Kuinka tulla urheilun maailmanmestariksi?

Vaikka kysymykseen ei ole yhtä ainoaa oikeaa vastausta, jota noudattamalla kuka tahansa pääsee helposti ja nopeasti lajinsa maailmanmestariksi, on tiettyjä toimintatapoja ja ominaisuuksia, jotka huippusuorituksiin yltäneitä urheilijoita yhdistää.

Usko itseensä

Voi kuulostaa itsestäänselvyydeltä, että maailmanmestaruutta tavoittelevan urheilijan on uskottava itseensä ja kykyihinsä. Ammatti-urheilussa takapakit ovat kuitenkin sääntö eikä poikkeus, ja monesti vastaan tulee täysin ylitsepääsemättömiltä tuntuvia esteistä. Monella huippu-urheilijalla on takanaan esimerkiksi loukkaantumisia, jotka tietysti pysäyttävät haaveen tavoittelun joksikin aikaa mutta jotka eivät estä palaamasta lajin pariin toipumisen jälkeen. Tällaisen kokemuksen aikana on helppo menettää usko omiin mahdollisuuksiinsa, vaikka vamman parannuttua ei olisikaan minkäänlaista fyysistä estettä palata takaisin harjoittelemaan.

Myös omat virheet ja epäonnistumiset on pystyttävä unohtamaan. Maaliin ei päästä vanhoissa tappioissa vellomalla vaan hyväksymällä, että ne kuuluvat jokaisen uraan, eikä niiden märehtiminen paranna tulevia suorituksia.

Psyyken ja päättäväisyyden merkitystä fyysiseen suoritukseen ei voi liiaksi painottaa, minkä jokainen kilpaurheilua harrastava tietääkin.

Tinkimätön omistautuminen

On karua, mutta selvää, että yksikään urheilija ei ole päässyt tähteyteen laittamalla perheensä, opiskelunsa tai ystävänsä ykköseksi. Sitoutuminen lajiin on välttämätöntä, ja on oltava valmis pistämään kaikki muu kakkoseksi. Vaikka sama neuvo toki pätee missä tahansa alalla menestymiseen, huippu-urheilussa se on erityisen tärkeää, sillä siinä vallitsee ”kaikki tai ei mitään” -periaate.

Maailmanmestariksi pääseminen vaatii monien hyveiden – pitkäjänteisyys, ahkeruus, päättäväisyys – omaamisen lisäksi myös uhrauksia.

Oman kehon kuunteleminen

Myös ja etenkin maailmanmestaruutta havittelevalla on yksi asia, jonka tulee mennä harjoittelun edelle, ja se on terveys. Sairauskierteet ovat hidastaneet monen huippu-urheilijan uraa jossain vaiheessa, eikä ihmekään, sillä nimenomaan usko itseensä ja tinkimätön omistautuminen lajilleen saattavat ajaa ihmisen ylisuorittamaan, vaikka keho antaisi merkkejä pettämisestä. Sairaana tai sairauden kynnyksellä treenaaminen saattaa siinä hetkessä tuntua lähinnä sinnikkyydeltä ja ahkeruudelta, mutta loppupeleissä se on haitallista terveyden lisäksi myös uralle. Jälkitaudit ja pitkittyneet sairaudet hidastavat kehitystä, joten keholle on suotava sen kaipaama lepo aina kun tuntuu siltä, ettei kaikki ole kunnossa.

Harjoittelu

Viimeisimpänä ja ehkä itsestään selvimpänä on kova harjoittelu. Pelkällä itseensä uskomisella ja tavoitteiden visualisoimisella ei pääse kovinkaan pitkälle, jos ei samalla näe niin paljon vaivaa niiden tavoitteiden eteen kuin mahdollista. Kysyessä tuoreelta maailmanmestarilta tämän salaisuutta voittoon, ei ole harvinaista saada vastaukseksi harjoittelutuntien lisäämisen edellisen kauden jälkeen.

Läheskään kaikista siitä haaveilevista ei tule maailmanmestareita lajissaan. Jos kuitenkin lähtökohdat ovat oikeat ja pitkäjänteistä sinnikkyyttä riittää, ei haaveilua ole koskaan syytä lopettaa.

Suomen suosituimmat urheilulajit

Tässä artikkelissa kerromme, mitkä urheilulajit ovat kiinnostavimpia, arvostetuimpia ja harrastetuimpia Suomessa. Suomen seuratuin ja juhlituin laji on epäilemättä jääkiekko. Vuosien 1995 ja 2011 voittoja jääkiekon maailmanmestaruuskisoissa muistellaan edelleen lämmöllä, ja edelleen kansa istuu joka vuosi kisojen aikaan jännittyneenä tv-ruutujen edessä kannustamassa omaa maata voittoon. Mutta onko jääkiekko Suomen harrastetuin laji?

Harrastetuimmat lajit

Niin rakastettu kuin kotimaassamme onkin, jääkiekko ei ole Suomen harrastetuin laji. Sen sijaan jalkapallo pitää selkeää kärkipaikkaa rekisteröityjen kilpaharrastajien määrässä, minkä lisäksi jalkapallon ei-rekisteröityjen harrastajien määräksi on arvioitu noin 400 000. Toista sijaa pitää ehkä hieman yllättävä salibandy, noin 350 000 harrastajalla.

Jääkiekkoa, joka on vasta kolmanneksi suosituin laji, sen sijaan harrastaa vain noin 200 000 suomalaista. Sitä seuraavat yleisurheilu ja koripallo.

Naisten ja miesten erot liikuntaharrastuksissa liittyvät lähinnä siihen, onko kyseessä joukkue- vai yksilölaji. Naiset harrastavat selvästi miehiä enemmän yksilölajeja kuten voimistelua, ratsastusta ja yleisurheilua, kun taas miesten keskuudessa suosituimpia ovat joukkue- ja pallopelit.

Kiinnostavimmat lajit

Vaikka jääkiekko ei ylläkään ykköseksi Suomen harrastetuimpien lajien joukossa, se on vuoden 2014 Sponsor Navigator -tutkimuksen mukaan ylivoimaisesti kiinnostavin ja arvostetuin sekä naisten että miesten mielestä.

Toiseksi kiinnostavin laji tutkimuksen mukaan oli yleisurheilu, jonka perässä tulivat hiihto, mäkihyppy ja formula 1. Yksittäiseksi seuratuimmaksi urheilijaksi on noussut ampumahiihtäjä Kaisa Mäkäräinen, vaikka ampumahiihto lajina tulee vasta seitsemäntenä. Arvostetumpien lajien kolmen kärki on hieman eri kuin kiinnostavimpien: jääkiekko, ampumahiihto ja yleisurheilu.

Vaikka miesten ja naisten kiinnostuksen kohteet ovat pitkälti samat, ikä tuo listalle hieman eroavaisuuksia. 16-29-vuotiaiden top-kolmesta löytyy nimittäin jääkiekon ja jalkapallon lisäksi extreme-urheilut, kun taas sitä vanhemmat nauttivat enemmän perinteisempien lajien seuraamisesta.

Harrastetuimmat ja kiinnostavimmat lajit eivät kohtaa todennäköisesti käytännön syistä: jalkapalloharrastuksen aloittaminen ei vaadi samanlaista panostusta kuin jääkiekon. Pelkällä pallolla, kentällä ja innostuneilla pelaajilla pääsee jalkapallossa jo pitkälle, kun taas jääkiekko vaatii taloudellista panostusta varusteisiin ja välineisiin, eikä jäähallien saatavuus ole yhtä rajaton kuin jalkapallokentiksi soveltuvien tilojen.

Urheilu ja koulutus

Mikä on urheilun rooli osana koulujen opintosuunnitelmaa, ja kuinka se toimii koulunkäynnin ja opintojen lomassa?

Peruskoulu

Mitä tulee urheiluun ja liikuntaan, useimmilla on varsin mitäänsanomattomia – ellei sitten jokseenkin traumantäyteisiä – muistoja peruskouluajalta. Liikunnan painotus itse opetussuunnitelmassa on ala-asteella usein vähäinen, minkä vuoksi monen ensikosketus urheilulajeihin tapahtuukin koulun sijasta harrastusten kautta.

Yläasteelle siirryttäessä liikunnan osuus koulunkäynnissä yleensä vähenee entisestään, mutta urheilupainotteiseen kouluun on mahdollista hakea, jolloin siitä innostuneet saavat itselleen mielekkäämmät peruskoulun kolme viimeistä vuotta.

Lukio

Urheilulukioihin hakiessa tulee viimeistään monelle omasta lajistaan tai kenties useammasta innostuneelle selväksi eräs urheilua usein määrittävä tekijä: kilpaileminen. Sen lisäksi, että urheilulukioihin on usein kova tunku suhteessa avoimiin opiskelupaikkoihin, myös opetussuunnitelmassa lähestytään lajeja kunnon kohottamisen sijasta ehdottomasti kilpailuvinkkelistä: monet urheilulukiot karsivat harrastelijat pois heti valintakokeissa, ja sisään otetaan vain kunnianhimoisimmat.

Maineikkaimmissa leivotaan ammattilaisia, kun taas toisissa ei urheilu-ura ole välttämätön tavoite sisäänpääsylle tai koulussa menestymiselle.

Urheilun ja opiskelun yhdistäminen

Moni nuori urheilijan alku löytää itsensä samasta hankalasta tilanteesta, jossa opiskelu ja urheilu on jotenkin onnistuttava sovittamaan yhteen ilman, että kumpikaan menee penkin alle. Vaikka tavoitteellista urheilua pidempään harrastaneet yleensä ovatkin oppineet käsittelemään stressiä, ei tilanne kahden stressaavan lajin – kilpaurheilun ja opiskelun – välillä ole helppo. Perfektionistisuus on urheilijoille tyypillinen piirre, minkä vuoksi opinnoissakin halutaan yleensä menestyä, vaikka todellinen intohimo onkin omassa urheilulajissa.

Aikatauluttaminen

Aikatauluttaminen on elintärkeää, jotta treenien, luentojen ja kokeisiin lukemisen täyttämä arki ei tuntuisi täysin kaoottiselta ja näin ollen paljon raskaammalta kuin sen tarvitsisi tuntua. Fiksulla aikatauluttamisella koulutyöt eivät myöskään jää viimetippaan, jolloin onnistutaan jo välttymään melkoiselta stressiltä.

Oleellista on kalenterin käyttö ja sen päivittäinen seuraaminen sekä seuraavan päivän ohjelman läpikäyminen ja visualisoiminen edellisenä iltana. Aikatauluun on myös saatava mahtumaan lepohetkiä ja mielellään yksi kokonainen päivä ilman treenaamista tai opiskelua.

Moni valitsee opiskella alaa, joka tukee urheilua. Tällainen voisi olla esimerkiksi fysioterapeutin, personal trainerin tai hierojan koulutus. Vaikka suunnitelmissa olisikin elättää itsensä ammattiurheilijana, ei tutkinnosta ole koskaan haittaa – päinvastoin, unelmat huippu-urheilijan menestyksekkäästä urasta eivät aina toteudu niin kuin oli tarkoitus. Moni ammattilainen kehottaakin nuoria urheilijoita suorittamaan opintonsa kunnialla loppuun.

Opintojen ja treenaamisen yhteensovittamisessa ei motivaatio kumpaankin kohtaan ole välttämätön, mutta se tekee tilanteesta huomattavasti helpomman ja tuskattomamman. Jos onnistuu löytämään intohimon sekä urheiluun että opiskelemaansa alaan, ei molempien suorittamisen pitäisi olla ongelma.